Aalto Works

Aalto Works on Unescon maailmanperintöluettelon kohde, joka hyväksyttiin listalle vuonna 2026. Aalto Works -kokonaisuuteen kuuluu 13 Alvar Aallon ja tämän vaimojen Aino ja Elissa Aallon suunnittelemaa rakennusta Suomessa. Aalto Works on yksi Suomen kahdeksasta kohteesta Unescon maailmanperintöluettelossa.^[1]

Hanke lisäyksestä maailmanperintöluetteloon

Aallon suunnittelemaa Sunilan metsälähiötä ja siihen liittyvää tehdasta esitettiin Unescon maailmanperinnön aieluetteloon jo vuonna 1986. Myöhemmin Sunilan rinnalle nostettiin Villa Mairea. Kumpikin ehdotus kuivui kasaan, ja kului melkein kaksikymmentä vuotta ennen kuin Aallon arkkitehtuuria alettiin ajaa uudestaan maailmanperintöluetteloon. Ajatus konkretisoitui vuonna 2004, kun Paimion parantola otettiin mukaan kansalliseen aieluetteloon. Tämä esitys oli tarkoitus käsitellä maailmanperintökomitean kokouksessa Christchurchissä vuonna 2007, mutta opetusministeriö ja Museovirasto vetivät esityksensä pois ennen kokousta.^[2]

Tähän todennäköisesti vaikutti ICOMOSin antama lausunto. ICOMOS on maailmanperintökomitean neuvoa-antava asiantuntijaelin. ICOMOS katsoi, ettei Paimion parantolan olemus ”medikaalisena instrumenttina” eli tuberkuloosin kitkijänä ollut sellaisenaan riittävän painava ansio. Lisäksi ICOMOS muistutti, että Aallon toimistolla oli parantolan lisäksi iso joukko muita merkittäviä kohteita, jotka olivat jäämässä pois luettelosta.^[3]^[2]

Niinpä seuraavaksi tehtiin sarjaesitys. Ideaan vaikutti arkkitehti ja kaupunkisuunnittelija Jukka Jokilehto (1938–2023), joka työskenteli Unescon arkkitehtuurikonservoinnin koulutuskeskuksessa (ICCROM) Roomassa ja osallistui maailmanperintökomitean kaikkiin kokouksiin vuosina 1988–1997. Jokilehto käski miettimään sellaista sarjaa, joka kuvastaisi Alvar Aallon modernia aikakautta 1930-luvulta 1970-luvulle. Jokilehto neuvoi valitsemaan mukaan kohteita, jotka osoittaisivat Alvar Aallon monipuolisuuden.^[2]

Useita mahdollisia kohteita karsittiin ehdotuksesta. Aallon suunnittelemia hallinto- ja kulttuurikeskuksia on Jyväskylässä, Alajärvellä ja Rovaniemellä, mutta niiden sijaan listalle valittiin Seinäjoen Aalto-keskus, koska se valmistui kokonaisuudessaan ja se on Aallon keskuksista suurin ja monipuolisin. Aalto toteutti Yhdysvalloista tuomiaan kampus-ideoita sekä Espoon Otaniemessä että Jyväskylän Seminaarinmäellä, mutta Jyväskylän kampus oli säilynyt siinä asussa, johon se suunniteltiin, ja tästä syystä se otettiin mukaan Otaniemen sijaan. Turun Sanomien toimitalon karsimiseen vaikutti rakennuksen huono kunto. Kauttuan ruukkialueen Terassitalo karsittiin toisaalta siksi, että Aallon alkuperäinen suunnitelma oli toteutunut vain osittain, ja toisaalta siksi, että asuinrakennuksia oli jo ennestään mukana.^[4]

Kun Museovirasto pyysi ehdotuksia päivitettävään Unescon kansalliseen aieluetteloon vuonna 2018, Alvar Aalto -säätiö teki oman ehdotuksensa.^[2]

Säätiö päätti edistää suunnitelmaansa järjestämällä kansainvälisen arkkitehtuuriseminaarin Lahdessa vuonna 2019. Seminaaria pidetään merkittävänä tapahtumana hankkeen edistämisessä. Aalto Works -esitys lisättiin kansalliseen aieluetteloon vuonna 2021. Varsinaisen ehdotuksen valmistelu alkoi seuraavana vuonna Museoviraston johdolla.^[2]

Suomi jätti ehdotuksensa lisäyksestä Unescon luetteloon vuoden 2025 alussa. 26. heinäkuuta 2026 maailmanperintökomitea hyväksyi esityksen.^[5]

Kohteet

Kohdenro	Kohde	Sijainti	Suunnitteluvuodet^[6]
001	Sunilan tehtaan asuinalue	Kotka	1936–38, 1947, 1951–54
002	Paimion parantola	Paimio	1929–33
003	Säynätsalon kunnantalo	Säynätsalo	1949–52
004	Seinäjoen hallinto- ja kulttuurikeskus	Seinäjoki	1951–87
005	Kansaneläkelaitoksen päätoimitalo	Helsinki	1953–57
006	Finlandia-talo	Helsinki	1962/1967–75
007	Alvar Aallon kotitalo	Helsinki	1935–36
008	Alvar Aallon ateljee	Helsinki	1954–55, 1962–63
009	Muuratsalon koetalo	Säynätsalo	1952–54
010	Kulttuuritalo	Helsinki	1952–58
011	Jyväskylän yliopisto, Aalto-kampus	Jyväskylä	1951–71
012	Kolmen ristin kirkko	Imatra	1956–58
013	Villa Mairea	Noormarkku	1938–39